Cambridgen vegemestat ja eläinoikeusaktivismi

Cambridgessa ollessani olen ikävöinyt ainakin kahta asiaa: suomalaisia sipsejä ja nyhtökauraa. Olen kateudella katsonut, kun Facebookin Sipsikaljavegaanit-ryhmässä on julkaistu noiden ohella kuvia myös kaikenlaisista Suomeen saapuneista uutuuksista, kuten härkiksestä, Kotipizzan vegelätystä sekä Jokaiselle-valmisruoista. Suunnitelmissa onkin HETI Joensuuhun palattuani juoksennella Kotipizzaa kohden. Muita erityisesti kaipaamiani asioita ovat kotitekoiset leivokset ja monet ruoat, joita täällä ei voi valmistaa. Kyse ei ole raaka-aineiden puutteista, vaan keittiöstämme. Kämppiksemme ja vuokraisäntämme (joka kutsumme tässä yhteydessä vaikka Johniksi) on ottanut sellaisen periaatteen, ettei hanki kuin välttämättömät keittiötarvikkeet sinkkuasuntoonsa. Niinpä sieltä löytyy lähinnä neljä kahvikuppia, neljä syvää lautasta, neljä "lättänää" lautasta, neljä mukia, kattiloita, paistinpannu ja niin edelleen. John on myös erittäin tarkka siitä, mihin ja miten hänen astioitaan käytetään, joten veikkaanpa, ettei pullataikinan vaivaaminen ja kohottaminen kattilassa tekisi hyvää kämppis-suhteellemme.

Vasemmalla: perinteisiä brittiläisiä crumpetteja. Maistuvat pesusieneltä. Oikealla: Linda McCartney Food -merkkistä brittipiirasta kaupan pakasteosastolta. NIIN hyvää!

Joka tapauksessa, nyt viimeinkin siihen Cambridgen veganismi- ja eläinoikeusaktivismi-kulttuuriin, jota otsikko lupailee postauksen käsittelevän. Tiivistettynä aiheesta voidaan sanoa, että Cambridgen vegeyhteisö on yllättävän vaisu. Facebookin Vegaaninen Joensuu -ryhmässä on "vain" 586 jäsentä, ja Cambridge Vegans and Vegetarians -ryhmässä on 1595 jäsentä. Silti Vegaaninen Joensuu -ryhmäläiset saavat paljon enemmän aikaan: he antavat yhdessä ja erikseen asiakaspalautetta, haluavat vaikuttaa asioihin ja vinkkaavat muille ryhmäläisille aktiivisesti kaupungin vegetarjonnasta ja -tapahtumista. Itse asiassa koko Britanniassa ollaan Facebook-ryhmien perusteella yllättävän sopeutuvia: asiakaspalautetta ei anneta (sitä pidetään jollain lailla törkeänä), vegevalmisteiden lisäämistä tuotevalikoimiin ei "vaadita" ja esimerkiksi soijamaitoa tuntuu saavan kahviinsa vain suurimmissa kahvilaketjuissa. Viimeisen kuukauden ajan täällä on hehkutettu viimeinkin myyntiin tulleita Quornin vegaanisia nugetteja. Samoja nugetteja on ollut pohjoismaissa saatavilla ainakin vuoden ajan, mutta Isoon-Britanniaan ne tulivat tosiaan vasta viime kuussa, koska niille ei katsottu olevan hinkua. Erityisen huvittavaa tästä tekee se, että Quorn on brittiläinen tuote. Toinen esimerkki vaisusta vegekulttuurista löytyy suuresta Costa-nimisestä kahvilaketjusta, joka  otti valikoimiinsa pienenpienen vegaanisen yksittäinpakatun keksin (joka on toki ihan hyvää - maistuu joulutortulta). Tuota keksiä pidettiin suurena harppauksena veganismille, vaikka yhtään tuoretta vegaanista leivosta heillä ei edelleenkään valikoimissaan ole, siitä huolimatta että tätä maata voi huoletta kutsua leivosten paratiisiksi. Kakkuja, muffinsseja, pullia ja viinereitä on tarjolla ihan mieletön määrä joka päivä joka paikassa.

Iltapäiväteetä Costassa

Toisaalta, vaikka tietyistä vegetuotteista onkin pulaa ketjukahviloissa, niitä löytyy muualta. Pitää vain tietää mistä etsiä. Esimerkiksi viime kuussa avattiin Camyoga-niminen jooga- ja vegaanikahvila. Osallistuin itsekin avajaisiin, joskin ensivaikutelma paikasta jäi aika kehnoksi. Kahvila sijaitsi hieman syrjäisessä paikassa, ahtaan porraskäytävän takana erään rakennuksen yläkerrassa. Ihmiset joogasivat minishortseissaan keskellä kahvilan lattiaa. Leivosten hintoja tai nimiä ei näkynyt missään, teevalikoima oli "piilotettu" syrjään ja tila oli ahdas sekä kaikuva. Yhden kakkupalan tilaamiseen meni tuhottoman kauan aikaa, sillä myyjä ei meinannut kuulla ääntäni meluisassa ja kaikuvassa tilassa. Lisäksi jokaisesta tuotteesta piti erikseen kysyä mitä se oli ja paljonko se maksoi. Kallis kakkupala paljastui siivuksi, jonka paksuus oli alle sentin luokkaa. Tätä ei tilaamisen yhteydessä vielä osannut arvata, sillä myyjä leikkasi kakusta palan vasta ostettuani sen. Pöytiä ei oltu pyyhitty, vaan ne olivat yltä päältä murusissa ja niillä oli edellisten asiakkaiden kahvikuppeja. Tästä purnaamisestani huolimatta on todettava, että tilaamani sitruunakakku itsessään oli suorastaan taivaallista, joten olen yhä sitä mieltä, että kannatti käydä. Ja mainittakoon vielä sekin, että kokemukseni oli tosiaan avajaispäivältä, joten toiminta on saattanut kehittyä ajan mittaan.

Vaikka Camyoga oli hienoinen pettymys, olemme törmänneet myös kerrassaan loistaviin vegemestoihin. Rainbow Cafe on tästä hyvä esimerkki. Se on erittäin viihtyisä ja kodikas kellariin rakennettu ravintola, jossa myydään pelkästään kasvis- ja vegaaniruokia. Kritiikkinä todettakoon kolme seikkaa: ensinnäkin paikka on aika ahdas. Toiseksi, vegaaniruokia on menussa harmillisen vähän, ja pääpaino onkin juustoisissa kasvisaterioissa (britit todellakin rakastavat juustoa - sitä on ihan älyttömästi kaikessa). Kolmanneksi, ruoat on tehty valmiiksi, ja ne vain lämmitetään, kun asiakas tilaa ne. Niinpä vegaanisia artisokkanyyttejä ei voinut saada ilman paprikaa, eikä kasvisruokia voinut muuttaa vegaanisiksi poistamalla juustoa. Näistä seikoista huolimatta vegaaniruokia on ruokalistalla enemmän kuin ravintoloissa tavallisesti, ja ne ovat kerrassaan herkullisia. Tarkoituksena on ollut käydä paikan päällä uudestaan, ja nauttia tällä kertaa palaset kovin kehuttua vegaanista juustokakkua ja kupilliset kahvia, mutta paikka on joka kerta ollut niin täynnä, ettemme ole mahtuneet sisään. Maininnan arvoinen seikka Rainbow Caféssa on muuten sekin, että he antavat ilmaiseksi tilansa käyttöön paikalliselle vegaaniyhteisölle kerran kuussa hengailuaamua varten.

Vasemmalla: Rainbow Cafén Shepherdess Pie. Oikealla: Zizzi-ravintolan pastaa. 

Kolmas kehumisen arvoinen ravintola on nimeltään Zizzi. Se on erittäin tilava ja viihtyisä paikka. Zizzin vegaanitarjontaa oltiin kehuttu kovasti, mutta yllätyin kun sain menun käsiini: ainuttakaan vegaaniateriaa ei näkynyt. Juuri kun meinasimme tehdä lähtöä, huomasin pienellä printatun kohdan ruokalistassa, jossa luki, että vegaaninen menu on pyydettävä erikseen. Tarjolla oli "perinteisiä" italialaisia ruokia, kuten pizzaa ja pastaa. Tilasin spagettia ja tomaattikastikkeen, mutta pyysin vielä lisäksi ruokaan punasipulia, tuoreita herkkusieniä ja rucolaa. Tuloksena oli parasta pastaa, mitä olen ikinä syönyt. Jälkiruoan koittaessa paljastui hieman hassu piirre: Zizzillä ei ollut tarjota mitään kasvimaitoa, jota laittaa kahviin. Tilasin sitten kahvin mustana. Tarjoilija toi toki kahvin, mutta sen lisäksi kermaa pienessä kannussa ja hunajaleivoksen. Talo kuulemma tarjosi. En kehdannut sanoa, ettei hunajaa tai kermaa välttämättä kannattanut tarjota vegaanilistalta tilaavalle ihmiselle. Kerma jäi pöytään ja leivoksen nautti puolisoni.

Zizzi-ravintolasta

Ketjumarketeista (Tesco, Sainsbury's, Co-op, Asda) vegaanituotteita löytyy aika hyvin, tosin tietyistä tuotteista (shampoot, käsisaippuat, ja leikkeleet) on pulaa. Veganismi yhdistetään täällä enemmänkin terveysaatteisiin kuin eettisiin aatteisiin. Huomasimme sen erityisesti silloin, kun päädyimme puolivahingossa erääseen apteekin näköiseen kauppaan, joka olikin täynnä vegaanituotteita. Vegaanituotteet (olivatpa ne kuinka rasvaisia ja suolaisia hyvänsä) löytyvätkin lähinnä hieman luotaantyöntävän näköisistä terveyskaupoista.

Free From -tuotteet ovat useimmiten vegaanisia, joskaan eivät aina. Kuvat Tesco-supermarketista.

Mättöpäivä.

Tosin loistavan poikkeuksen tässä asiassa tekee hyvin kodikas Arjuna Wholefoods -niminen liike, joka ei näytä yhtään apteekilta, vaan on enemmänkin Punnitse ja Säästä -liikkeen oloinen ja tuoksuinen puoti. Siellä myydään kaikkea ihanaa vegaanisista leikkeleistä aina jäätelöihin, postikortteihin ja hiustenhoitotuotteisiin asti. Kauppa onkin muodostunut aika lailla lempparikseni täällä.

Lakto-ovo-kasvisruokaa Cambridgesta löytyy vaikka millä lailla. Täällä on suorastaan hurahdettu siihen, ja lähes kaikki tuotteet perunoista ja kananmunista aina maitopurkkeihin asti on varustettu näkyvillä "Suitable for vegetarians!" -merkeillä. Eläinten oikeuksista ei olla täällä niin tietoisia, kuin olisin kuvitellut. Kun osallistuin syyskuussa eläinteologia-konferenssiin, lähes kukaan osallistujista ei tiennyt, että lehmän pitää saada vuosittain vasikka tuottaakseen maitoa, tai että kananmunantuotannossa kukkopojat tapetaan päivän vanhoina. Eräs luennoitsija kertoi asiasta ja sai yleisön haukkoaman henkeään. Minusta tuon pitäisi olla jo ihan perustietoa asian parissa teoreettisestikin työskentelevien ihmisten keskuudessa.

Varsinaiseen eläinoikeusaktivismiin en ole törmännyt täällä lainkaan. Aktivismin ajatellaan usein jotenkin liittyvän laittomuuksiin. Kun olen kertonut paikallisille esimerkiksi Joensuun Animaliasta, Vegaaniliitosta ja Oikeutta eläimille -yhdistyksistä, ihmiset ovat olleet todella innoissaan asiasta. Vaikka varsinaista aktivismia ei juuri ole, vegaanisia tapahtumia on viikoittain. Meetup.com:n Cambridge V*gans -ryhmässä ilmoitetaan jatkuvalla syötöllä uudesta leffailtatapahtumasta, baarissa kokoontumisesta, nyyttäreistä ja milloin mistäkin. Tällaista toimintaa olisi mukava saada Joensuuhunkin, joskaan en tiedä olisiko pelkälle hengailulle hirveästi kysyntää.

Lehmät ja sonnit ovat kesät aitauksissa "perinnemaisemallisista syistä". Ihmiset voivat kävellä ja pyöräillä aitausten läpi vapaasti. Paikan päällä ole näkyviä ohjeita, kuinka toimia mikäli kohtaa esimerkiksi loukkaantuneen naudan. Törmäsimme kerran puolisoni kanssa nautaan, joka oli yltä päältä verinen sarven katkettua kokonaan. Kesti tuhottoman kauan, ennen kuin löysimme numeron mihin soittaa. Ihmiset tuppaavat myös kiusaamaan nautoja esimerkiksi humalapäissään, mistä syntyy vahinkoa. Paikalliset yksittäiset eläinoikeus-ihmiset ovat ajaneet parempia kylttejä alueelle, tuloksetta.

Tähän loppuun pieni spoileri: uusin maalaukseni Vihdoinkin//Finally on saanut hirmuisen paljon suosiota Britanniassa. Sen pohjalta eräs keskisuuri blogi nimeltään Planet Manel julkaisee haastattelun minusta maanantaina 7.11.2016. Käykäähän lukemassa :)